Luke Harding

Luke Harding (s. 21 huhtikuuta 1968 Nottingham, Englanti) on brittiläinen toimittaja ja kirjailija, joka on työskennellyt The Guardian -lehdelle. Hän on raportoinut eri puolilta maailmaa, kuten Delhistä, Berliinistä, Moskovasta sekä sodista Afganistanissa, Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Vuonna 2014 hän sai arvostetun James Cameron -palkinnon.^[1]

Harding aloitti journalistiikan opintonsa Oxfordin yliopistossa, jossa hän luki englantia ja toimi opiskelijalehti Cherwellin päätoimittajana. Valmistuttuaan hän työskenteli Sunday Correspondent -lehdessä, joka lopetti pian sen jälkeen, ja sen jälkeen Evening Arguksessa ja Daily Mailissa. Luke aloitti työt The Guardianissa vuonna 1996.^[2]

Harding raportoi muun muassa Jonathan Aitkenin tunnetusta kunnianloukkausjutusta ja kirjoitti yhdessä David Leigh’n kanssa kirjan The Liar: The Fall of Jonathan Aitken. Vuonna 2000 hän siirtyi The Guardianin Etelä-Aasian kirjeenvaihtajaksi ja asui Delhissä. Vuonna 2001 hän vietti kolme kuukautta Pakistanissa ja Afganistanissa raportoiden Talibania vastaan käydystä sodasta, ja voitti Foreign Press Associationin vuoden ulkomaanjutun palkinnon vuonna 2002 Mazar-e Šarifin piirityksestä kirjoittamastaan reportaasista. Hän vietti suuren osan vuodesta 2003 ja 2004 Irakissa. Tammikuussa 2007 hän muutti Venäjälle toimiakseen The Guardianin Moskovan toimiston johtajana.^[2] Venäjä karkotti hänet maasta vuonna 2011, mikä oli ensimmäinen vastaava tapaus kylmän sodan jälkeen.^[1]

Harding on kirjoittanut useita menestyneitä tietokirjoja. Hänen teoksensa, kuten Venäjän vakoojaverkosto ja Salajuoni: kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon, ovat saaneet laajaa huomiota, ja niitä on käännetty monille kielille. Hänen muita kirjojaan ovat Vaiennettu – agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa, Snowden – maailman halutuin mies ja Mafiavaltio – miten tavallisesta toimittajasta tuli uusbrutaalin Venäjän vihollinen.^[1]

Harding on seurannut Ukrainan sodan tapahtumia alusta alkaen raportoiden Venäjän hyökkäyksen ensimmäisistä hetkistä ja taisteluiden kulusta etulinjassa. Hänen kirjoituksensa keskittyvät ihmisten kokemuksiin, kuten Butšan ja Mariupolin piiritykseen, sekä joukkohautojen ja kidutuskammioiden löytymiseen Venäjän miehittämiltä alueilta.^[3]

1. ↑ ^{a b c} Luke Harding | Into Kustannus intokustannus.fi. Viitattu 1.3.2025.
2. ↑ ^{a b} Luke Harding | Reuters Institute for the Study of Journalism reutersinstitute.politics.ox.ac.uk. Viitattu 1.3.2025. (englanniksi)
3. ↑ Luke Harding amazon.co.uk. Viitattu 2.3.2025.